- Vojakkalan kylän Sokalan talon uudistila 1788-1874
- Forssa-yhtiön ensimmäinen metsä- ja karjatila 1874-1922
- Jalo ja Lyyli Mäkelän (os. Lintukorpi) ja
heidän jälkeläistensä omistuksessa vuodesta 1922 (talo peltoineen ilman metsiä)
- Eino ja Aili Mäkelä 1960-1988 (luopuivat karjasta)
- Eino Mäkelän taksi 50-luvulta 1992 asti
- Tervalammin teatteritraktori 1999->2012
Tervalammin talo on syntynyt isonjaon yhteydessä Lopen Vojakkalan kylän Sokalan talon uudistilaksi 1788. Sitä isännöi neljä polvea Sokalan talon jälkeläisiä vuoteen 1874. Talo sijaitsi nykyistä paikkaa hieman pohjoisemmassa Pääjärven suuntaan nykyisen tien vasemmalla puolella.
Forssa-yhtiö osti tilan 1874 ensimmäisenä hankkimanaan metsätilana ja siirsi sen nykyiselle paikalleen Härkätien varteen. Tilaan kuului silloin yli 400 hehtaaria metsää. Härkätie kulki pihan läpi samoin Pääjärventie mutkasi pihan kautta ja liittyi siinä Härkätiehen. Yhtiölle tila tarjosi puita metsästä ja lihakarjaa navetasta. Tervalammin jälkeen yhtiö kasvatti maaomaisuuttaan huomattavasti Tammelan ja Nummi-Pusulan suunnasta.
Talossa oli tilanhoitajia ja karjanhoitaja, jonka kammarin ikkunan alta on yhä löydettävissä kansalaissodan aikana sinne ammutut
luodinjäljet. Tervalammin taistelu tapahtui 27.4.1918 ja siinä kaatui ainakin 7 ihmistä ja useita hevosia. Taistelusta kertova dokumentti
löytyy Youtubesta 'Dokumenttielokuva Projekti 1918: Tervalammin taistelu'.
Kaatuneista viisi haudattiin Tervalammin viereiseen nummeen. Kolme heistä lepää siellä yhä.
Forssan Lehden 29.4.1919 kuvaus 1918 tapahtumista sivuilla 2 ja 3. (Kansalliskirjasto)
Forssan Lehden 6.5.1919 kuvaus 1918 tapahtumista jatkuu sivuilla 2 ja 3. (Kansalliskirjasto)
Yhtiö myi 1922 talon ja muitakin tontteja. Päätalon osti Jalo ja Lyyli Mäkelä, joilla oli tuolloin yksi lapsi Olavi (1921). Ensimmäinen Tervalammilla syntyi Kerttu (1923) ja toisena 1925 syntynyt lapsi Valto kuoli, mutta seuraavasta 1927 syntyneestä Einosta tuli isäntä taloon. Olavin kohtaloksi koitui sota, jonne hän joutui jatkosodan syttyessä 19-vuotiaana. Koulutus oli Olavin mukaan kuukauden kestänyt äkseeraus ja vinkkelin marssiminen. Konekiväärin hän sai omien sanojensa mukaan, kun ei pienemmällä pyssyllä oikein osunut kohteeseen. Olavi haavoittui, mutta selvisi sodasta hengissä ja asui Tervalammin talon kamarissa 2000-luvulle asti. Lyyli piti kauppaa Tervalammilla 30. ja 40 luvulla.
Kerttu kävi keskikoulun Somerolla, jonne hän muutti kortteeriin 10-vuotiaana. Myös Kerttu osallistui sotaan, jossa hän toimi lottana. Reino Salon kanssa hän meni naimisiin vuonna 1945. Häät pidettiin tietysti Tervalammilla ja niitä juhlittiin kaksi päivää. Lihasoppaa varten tapettiin vasikka. Soppa kuulemma maistui sota-ajan jälkeen nälkäiselle vierasjoukolle. Kerttu ja Reino asettuvat Tampereelle ja heille syntyi kaksi tytärtä Brita (-45) ja Mailis (-48). Kerttu toimi aluksi Valmetin palkanlaskijana ja oli Suomen tietotekniikan pioneereja toimimalla tietokoneoperaattorina vuoteen 1990 asti.
Eino jäi syntymäkotiinsa ja talon pitoon. Jalo kuoli 1949 sairastettuaan keuhkotaudin. Myös Eino sairastui keuhkotatiin, mutta nuorena miehenä ja uusien lääkkeiden ansiosta, selvisi Ahveniston keuhkotautiparantolasta. Syynä parantumiseen saattoi olla myös haitarin soitto, joka tarjosi väylän ilmaista itseään ja löytää muut ihmiset. Tulevan vaimonsa Ailin hän löysi naapurikylästä Räyskälästä. Häät pidettiin morsiamen kotona 27.8.1957 ja tytär syntyi Eliisa 31.12.57 isänsä 30-vuotis syntymäpäivänä. Aarne syntyi -58 ja Marja-Leena -62.
Einolla oli oma "Eino Mäkelän-yhtye", jossa hän soitti haitaria. Soittamisen lisäksi hän ajoi taksia, teki metsätöitä omassa metsässä ja viljeli maata. Aili hoiti karjan, kasvimaan ja talonpidon yhdessä Einon kanssa työtä pelkäämättä.
Torikauppiaina Eino ja Aili toimivat 60- ja 70-luvuilla pääosin Forssan torilla. Pääartikkeli oli perunat, Siikli ja Pito lajikkeina, sekä lisänä tilliä, porkkanaa, punajuurta, kaalia sekä kukkakkaalia sitä mukaan, kun sato kypsyi.
Usko maatalouteen innoitti raivaamaan uutta peltoa 60-luvulla noin hentaarin alan. Torikauppa oli merkittävä tulonlähde, joten Eino ja Aili rakensivat kasvihuoneen, jossa viljeltiin varhaisperunaa, tomaatteja sekä piennessä määrin kurpitsaa muiden kasvisten lisäksi.
Suunnitelmissa oli myös laajentaa kasvihuonetoimintaa, mutta todennäköisesti pääoman puute esti suunnitelman toteutumisen.
Kirjolohien kalankasvatuskokeilu Tervalammista lähtevällä Tervajoella tuotti iloa lähinnä Tervalammissa käyneille kalastajille, monet lohet karkasivat patojen ohi.
Taksista tuli vähitellen Einon ja Ailin pääelinkeino 70-luvun aikana. Jos Kerttu oli eturintamassa tietotekniikassa, uusia asioita pelkäämättä Eino ja Aili hankkivat 70-luvulla LA-puhelimen, jonka kantama riitti juuri ja juuri Lopen kirkonkylään, melkein Forssaan ja Hämeenlinnaan. LA-puhelimen avulla hukka-ajo väheni huomattavasti. NMT-puhelin syrjäytti LA-puhelimen 80-luvun lopulla.
Maanviljelyn ja karjankasvatuksen loputtua syntyi Tervalammin Teatteritraktori lasten omaksi teatterilavaksi. Tarpeettomaksi käynyt traktorin lava toimi näyttämönä vuodesta 1999 vuoteen 2012. Toisena juhannuspäivänä oleva esitys kahvituksineen oli vakiintunut kulmakunnan kylätapahtumaksi, jonne tullaan tapaamaan tuttuja ja katsomaan esitys. Vuohet, kanit ja haitarinsoitto täydensivät juhannustunnelmaa.
Sivu päivitetty 16.10.2024 19:58.